Rankka viikko. Henkisesti niin rankka että tulin luultavasti kuumeeseen pelkästään sen takia.
On muuten huvittavaa kuinka muutama sana voi repiä sun maailman palasiks.
Mulla oli vaan paha olo, ja siitä sitten suututtiin. Sen jälkeen yks maailman suurimmista mulkuista
möläyttää mulle pari "valittua" sanaa.
Luulin vielä että se ihminen ois ollu mulle rakas. Just. Vitut esittäjistä.
Hauskinta tässä on se et se sanoillaan ite myöns et se on luultavasti koko tän ajan vaan esittäny.
Vittu mulle voi sanoa asiat päin naamaa, kiitos.
Oon mäki tehny virheitä, isoja ja pahoja sellasia, mut toi oli jo liikaa.
Paikassa missä nyt asun, en koskaan tuu olemaan samanlainen.
En tuu olemaan oma itteni, koska en ton jälkeen oikeestaan edes pysty kattomaan
ketään enää silmiin. Jotenki tavallaan silti kaikki ne sanat oon onnistunu kääntää
itteeni vastaan ja ne on mun syytä. Ne on mun vihollisia.
Toisaalta tää saattaa ollakkin vaan hyvä asia.
Mä oon itsenäisempi, vahvempi, ja mä kyllä vittu pärjään. Ilman teitä,mulkut.
Tästälähin mä keskityn vaan siihen mikä on aitoa, en tuhlaa aikaani.
En nyt sano että ihmiset joittenka kanssa oon asunu pari vuotta, jotka on ns. pitäny musta huolta
ei ois mulle tärkeitä, mut silti.
Mä saatan olla edelleen se sama ihminen kun mun kanssa puhuu,
noudatan sääntöjä ja teen kaikessa parhaani edelleen,koska
oon aina yrittäny elää muita varten niin kun mä haluun että mua varten eletään.
Sisältäpäin oon kuitenkin vahvempi, ja jos mun yrittämistä ei arvosteta vittuakaan,
sisältäpäin mä näytän teille kaikille arvostelijoille keskisormea, ja lupaan
että joku päivä nauran vielä koko maailmalle.
Kiitos.
Kiitos vuodatuksesta.
Lopuksi haluan näin henkisellä tasolla ja kirjoittamalla pyytää anteeksi sinulta, olet erittäin rakas minulle.
