Is this love, or am I dreaming ..?

I feel completely unreal and lost right now, again.

Mutta eipä siitä kai mitään sen enempää,perusfiilikset taas ?

Se tunne kun istut ruokapöydässä 8 ihmisen kanssa, ja tunnet 

olosi niin helvetin yksinäiseksi.'

Mutjoo...

Miksi ajatella 24/7 ihmistä joka on varattu ? 

-no sitä vähän minäkin, ei tolkkua eikä järkeä.

Mutta kun:

Ja en vaan yksinkertasesti voi sille mitään.

En tiedä lukeeko kyseinen ihminen tätä postausta koskaan, ja en tiedä edes että

tiedätkö että kenestä puhun.

Ja tiesitkö että oot aivan ylijärkyttävän suloinen :3 ? 

Ja musta tuntuu...ku äh. Damn.

No, ainahan sitä saa unelmoida vissiin. Nykyään vaan tuntuu 

et oon sellanen forever alone tyyppi. Shit happens,everytime.

Luulin ettei noin söpöä ja ihanaa ja soulmatea ois ollu..

Heti ku mä näin sut ekaa kertaa ni mulle tuli sellanen et haluun tehä sut onnelliseks ja haluun suojella sua

kaikelta pahalta mitä ikinä vois sattuakkaan. Halusin kokea kaiken sun kanssa.

Joo moro.

Am I really this fucked up these times...?

Iltoja. Kirjotan näköjään taas kuvilla päiväni fiilikset ja tapahtumat. Olen huolissani. Itsestäni. Joka on outoa. 

T O D E L L A outoa. 

Mä tiedän etten mä sais rakastaa alkoholia näin paljon. Mut se on paras pakotie mun mielestä minkä mä tiedän. Se on täydellinen pakotie kaikesta.

Toisaalta tässä päivässä on ollu muutama hyvä hetki. ¨

Jotain,mitä odotin niin kauan, tapahtu.

Tosin se oli niin helvetin yksipuolista ja merkityksetöntä.

Whatever, shit happens.

"And nevermind, I`ll find someone like you"

MY MIND TODAY WITH PICTURES.

so:

PS. HANKKIKAA MULLE NAINEN, KIITOOOS ! ;) ♥

So fucking funny life..

Heipähei ihmiset ! Pitkän kirjotustauon jälkeen päätin ottaa itteäni niskasta kiinni ja kirjottaa tänne ees jonkun näkösen postauksen,vihdoin ! :) 

So,..how`s my life..? 

No, eipä tässä oo sen kummempia tapahtunut, kun se ainainen pakollinen talviflunssa ja armoton pimeysväsymys.

Pari viikkoa kokeilin karppaamista,mutta eipä siitä sitten loppujen lopuks mitään tullu,saatanan ahmimishäiriö.

Shit happens.

Kohokohta on ollu kummiski se, että mä oon menny ja pätkässy mun hiukset ihan lyhkäsiks! Rohkeeta mulle, oon tottunu aina siihen et mun hiukset on vähintäänki rintoihin asti. No, joka tapauksessa mä oon rakastunu näihin, enkä usko et tuun enää koskaan kasvattamaan näitä takas ♥

Ja siinä ne nyt sitten on ♥

Amazing,right..? 

Ja vihdoinki vähän omaa kuvaa tännekkin :) 

Toisaalta mun on pakko myöntää et mun muu yksityiselämä ei oo paljoon parempaan suuntaan menny, päinvastoin. Seuraksi on tullu uusi ystävä, alkoholi, masennuslääkityksestä viis.Loppujen lopuks tästä kaikesta musta tuntuu et mun on silti vaikee kirjottaa miltä musta tuntuu, ja sen takia en oo tänne pitkään aikaan kirjottanutkaan. Oon kyllä ollu aikamoisessa kunnossa välillä, et jo vaan sängystä ylös nouseminen vaatii jo suuria ponnisteluja. Asiaa ei helpota se,että mulla epäillään kaksuuntaista mielialahäiriötä. Kuka haluaa syödä lääkkeitä koko elämän ? 

Oon aina ajatellu, että mun masennus ja lääklitys ja kaikki menis jossain vaiheessa, ja tuntuu järkyttävältä ajatella et se ei oiskaan niin.

Tuli tässä kirjotettua biisikin. Nimeksi tuli Raining on my face. Taidanki ens kerralla kirjottaa sen tänne niin ymmärrätte paremmin mun fiiliksiä :)