Puhuessani iltasella erittäin pitkän ja raskaan puhelun rakkaimman ihmisen kanssa, oivalsin elämän totuuksia jälleen kerran. Oon aina jotenki kuvitellut kaiken tän ajan mitä oon asunut poissa kotoa, että jossain tuolla on pelastava enkeli joka pelastaa mut, on mulle se tuki ja turva mitä tarviin ja kaikkea muutakin ja eikä koskaan jätä. Tajutessani että kaikki tämä on ollut vain harhakuvitelmaa,-voitte kuvitella- kuinka murruin siitä. Loppujen lopuksi ihminen on itse oma pelastajansa. Mietityttää vain se, että miten jaksan nostaa itseni ylös taas täysin eläväksi ihmiseksi. Onneksi elämässäni on ihmisiä, jotka kulkevat rinnalla, joiden kanssa voin jakaa asioita edes jotenkin. He eivät vain ole pelastavia enkeleitäni. Kukaan ei ole, olen itse oma pelastava enkelini,siivet vain pitäisi korjata.
-Hold your head up high,and this pain will die,somehow,somewhere,just dry.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti